Substantiiveja
Verbit
Adjektiiveja
Adverbejä
Aikamuodot
Numerot
Prepositions
Pronominit
Syntaksi
Muut
Verbi on puheen osa, joka ilmaisee toimintaa, tilaa tai prosessia. Verbit kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, ja ne taivutetaan henkilöille ja luvuille. Niitä käytetään myös eri aikamuodoissa ja tunnelmissa, esim. preesens/myötätila/menneitä aikamuotoja, konjunktiivi/imperatiivi.
Useimmiten verbi sijoittuu lauseessa toiseen sijalle, paitsi jos lauseessa on muita verbejä tai jos lause on sivulause, jolloin sanajärjestys riippuu lauseen muista osista.
Verbin perusmuoto (konjugoimaton) on infinitiivi (Infinitiv). Jotta verbi voidaan konjugoida henkilöverbiksi, verbin kantaan on lisättävä sopiva suffiksi. Esimerkissä on esitetty verbin gehen konjugointi (verbin kanta on geh).
Person | gehen (Präsens) |
---|---|
ich | gehe |
du | gehst |
er/sie/es | geht |
wir | gehen |
ihr | geht |
sie/Sie | gehen |
On myös tavallista jakaa verbit seuraaviin ryhmiin (verbi voi kuulua useampaan kuin yhteen seuraavista ryhmistä):
Verbi perusmuodossaan, konjugoimattomassa muodossaan (käytetään useimmiten lauseissa, joissa on useampi kuin yksi verbi, jolloin se sijoitetaan lauseen loppuun).
Verbi, joka voi esiintyä lauseessa yksinään.
Verbi, jota käytetään yhdessä toisen verbin kanssa lauseen muodostamiseksi tietyssä aikamuodossa tai tunnelmassa (esim. menneessä aikamuodossa tai passiivissa). Saksan kielessä on kolme apuverbiä: haben, sein, werden.
Modaaliverbit esiintyvät lähes aina lauseessa toisen verbin kanssa. Sitä voidaan käyttää myös yksinään, mutta sitä tapahtuu harvoin, ja sitä pitäisi käyttää jossakin yhteydessä, esimerkiksi viittauksena edelliseen lauseeseen. Nämä ovat modaaliverbejä: dürfen, können, mögen, wollen, sollen, müssen .
Verbimuoto, jonka infinitiiviin on liitetty suffiksi -d. Se ilmaisee suoritettavaa toimintaa, jonka aikana suoritetaan toista toimintaa. Partizip I kuvaa, missä olosuhteissa jälkimmäinen toiminta suoritettiin.
Verbimuoto, jota käytetään lauseiden muodostamiseen tietyissä aikamuodoissa/moodeissa, esim. menneessä aikamuodossa Perfekt ja passiivissa. Tavallisten verbien osalta Partizip II-muoto luodaan lisäämällä verbin kantaan etuliite ge- ja suffiksi -t.
Verbit, joilla on säännöllinen muoto seuraavissa aikamuodoissa: Präteritum (verbin kanta + -te) ja Perfekt (Partizip II on säännöllinen muoto: ge- + verbin kanta + -t) esim. machen - teki - teki.
Jos verbin kanta alkaa etuliitteellä, joka ei saa etuliitettä ge- Paritizip II:ssa, mutta sitä lukuun ottamatta konjugaatio on säännöllinen, pidetään myös verbiä säännöllisenä esim. besuchen - besuchte - besucht.
Verbit, joilla on teknisesti epäsäännöllinen taivutus, mutta se on "vähemmän epäsäännöllinen". Niiden Partizip II-muoto päättyy -en sen sijaan, että se päättyisi -t, ja niiden Präteritum-muoto on epäsäännöllinen. Useimmiten niiden Präteritum, Partizip II-muodot edellyttävät yhden tai kahden kirjaimen vaihtamista verbin kannassa esim. (a 👉 u, ie 👉 ei). fahren - fuhr - gefahren tai bleiben - blieb - geblieben. Lisäksi joskus aikamuodossa Präsens yksikön kolmannessa persoonassa (er/sie/es) verbiin lisätään umlaut esim. fahren - er fährt.
Verbit, joilla on epäsäännöllinen aikamuoto Präteritum ja epäsäännöllinen partisiippi Partizip II.
Transitiiviverbejä ovat ne, jotka voivat viitata akkusatiiviobjektiin (Akkusatiiviobjekti). Niitä voidaan käyttää rakentamaan lauseen passiivin kanssa. Toisaalta intransitiiviset verbit ovat sellaisia, jotka eivät voi viitata akkusatiivissa olevaan objektiin Akkusativobjekti eivätkä voi muodostaa passiivia.
Saksan kielessä refleksiiviverbejä ovat ne, joissa on refleksiivipronomini sich (itse), joka taivutetaan yhdessä verbin kanssa persoonaa varten.
Verbejä, jotka kuvaavat keskinäisiä toimia. Niitä voidaan käyttää refleksiivipronominin sich tai vastavuoroisen pronominin einander (keskenään) kanssa.
Erotettavissa olevilla verbeillä on etuliite, joka voidaan erottaa verbin kannasta ja joka yleensä siirtyy lauseen loppuun (on myös tärkeää sijoittaa erotettavan verbin etuliite oikein Partizip II-muodossaan). Erottamattomilla verbeillä on myös etuliite, mutta sitä ei voi erottaa verbin kannasta.