Verbit

Verben

Verbi on puheen osa, joka ilmaisee toimintaa, tilaa tai prosessia. Verbit kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, ja ne taivutetaan henkilöille ja luvuille. Niitä käytetään myös eri aikamuodoissa ja tunnelmissa, esim. preesens/myötätila/menneitä aikamuotoja, konjunktiivi/imperatiivi.

Useimmiten verbi sijoittuu lauseessa toiseen sijalle, paitsi jos lauseessa on muita verbejä tai jos lause on sivulause, jolloin sanajärjestys riippuu lauseen muista osista.

Verbien rakentaminen ja verbiryhmät

Verbit kirjoitetaan pienellä
  • Käännös
  • Jan on menossa kouluun.
  • Käännös
  • Kirjoitin sinulle viestin.
Verbin konjugointi persoonaa ja lukua varten

Verbin perusmuoto (konjugoimaton) on infinitiivi (Infinitiv). Jotta verbi voidaan konjugoida henkilöverbiksi, verbin kantaan on lisättävä sopiva suffiksi. Esimerkissä on esitetty verbin gehen konjugointi (verbin kanta on geh).

Person gehen (Präsens)
ich gehe
du gehst
er/sie/es geht
wir gehen
ihr geht
sie/Sie gehen
Verbien jakaminen ryhmiin

On myös tavallista jakaa verbit seuraaviin ryhmiin (verbi voi kuulua useampaan kuin yhteen seuraavista ryhmistä):

  • infinitiivi (Infinitiv)
  • täysverbi (Vollverb)
  • apuverbi (Hilfsverb)
  • modaaliverbi (Modalverb)
  • Partisiipin preesens (Partizip I/Partizip Präsens)
  • Menneen ajan partitiivi (Partizip II/Partizip Perfekt)
  • säännölliset verbit (schwache Verben)
  • vahvat verbit (starke Veben)
  • epäsäännölliset verbit (unregelmäßige Verben)
  • [in]transitiiviset verbit ([in]transitiiviset verbit)
  • refleksiiviverbit (reflexive Verben)
  • vastavuoroiset verbit (reziproke Verben)
  • [erotettavat verbit ([nicht] trennbare Verben)
Infinitiivi (Infinitiv)

Verbi perusmuodossaan, konjugoimattomassa muodossaan (käytetään useimmiten lauseissa, joissa on useampi kuin yksi verbi, jolloin se sijoitetaan lauseen loppuun).

  • Käännös
  • Wolfgangin on opiskeltava tänään.
  • Käännös
  • Haluamme lähteä lomalle yhdessä.
  • Käännös
  • Menen pian nukkumaan.
Pääverbi (Vollverb)

Verbi, joka voi esiintyä lauseessa yksinään.

  • Käännös
  • Minä hölkkään.
Apuverbi (Hilfsverb)

Verbi, jota käytetään yhdessä toisen verbin kanssa lauseen muodostamiseksi tietyssä aikamuodossa tai tunnelmassa (esim. menneessä aikamuodossa tai passiivissa). Saksan kielessä on kolme apuverbiä: haben, sein, werden.

  • Käännös
  • Lisa osti uuden pyörän.
  • Selitys
  • Apuverbi haben.
  • Käännös
  • Menimme kotiin aikaisin.
  • Selitys
  • Apuverbi sein.
  • Käännös
  • Tilaustasi käsitellään parhaillaan.
  • Selitys
  • Apuverbi werden passiivilauseessa.
Modaaliverbi (Modalverb)

Modaaliverbit esiintyvät lähes aina lauseessa toisen verbin kanssa. Sitä voidaan käyttää myös yksinään, mutta sitä tapahtuu harvoin, ja sitä pitäisi käyttää jossakin yhteydessä, esimerkiksi viittauksena edelliseen lauseeseen. Nämä ovat modaaliverbejä: dürfen, können, mögen, wollen, sollen, müssen .

  • Käännös
  • Haluan syödä pizzaa.
  • Käännös
  • K: Voinko tupakoida täällä? V: Ei, et voi.
  • Selitys
  • Vastauksessa verbi dürfen on yksinään, mutta se viittaa kysymykseen. Muuten "Et voi" ei yksinään olisi kovin järkevää.
Partisiipin preesens (Partizip I/Partizip Präsens)

Verbimuoto, jonka infinitiiviin on liitetty suffiksi -d. Se ilmaisee suoritettavaa toimintaa, jonka aikana suoritetaan toista toimintaa. Partizip I kuvaa, missä olosuhteissa jälkimmäinen toiminta suoritettiin.

  • Käännös
  • Hän lähti huoneesta itkien.
Menneen ajan partitiivi (Partizip II/Partizip Perfekt)

Verbimuoto, jota käytetään lauseiden muodostamiseen tietyissä aikamuodoissa/moodeissa, esim. menneessä aikamuodossa Perfekt ja passiivissa. Tavallisten verbien osalta Partizip II-muoto luodaan lisäämällä verbin kantaan etuliite ge- ja suffiksi -t.

  • Käännös
  • Hän leipoi omenastruudelin.
Säännölliset verbit (schwache Verben)

Verbit, joilla on säännöllinen muoto seuraavissa aikamuodoissa: Präteritum (verbin kanta + -te) ja Perfekt (Partizip II on säännöllinen muoto: ge- + verbin kanta + -t) esim. machen - teki - teki.

Jos verbin kanta alkaa etuliitteellä, joka ei saa etuliitettä ge- Paritizip II:ssa, mutta sitä lukuun ottamatta konjugaatio on säännöllinen, pidetään myös verbiä säännöllisenä esim. besuchen - besuchte - besucht.

  • Käännös
  • Asuin Berliinissä kaksi vuotta.
Vahvat verbit (starke Veben)

Verbit, joilla on teknisesti epäsäännöllinen taivutus, mutta se on "vähemmän epäsäännöllinen". Niiden Partizip II-muoto päättyy -en sen sijaan, että se päättyisi -t, ja niiden Präteritum-muoto on epäsäännöllinen. Useimmiten niiden Präteritum, Partizip II-muodot edellyttävät yhden tai kahden kirjaimen vaihtamista verbin kannassa esim. (a 👉 u, ie 👉 ei). fahren - fuhr - gefahren tai bleiben - blieb - geblieben. Lisäksi joskus aikamuodossa Präsens yksikön kolmannessa persoonassa (er/sie/es) verbiin lisätään umlaut esim. fahren - er fährt.

  • Käännös
  • Pesin lakanat.
Epäsäännölliset verbit (unregelmäßige Verben)

Verbit, joilla on epäsäännöllinen aikamuoto Präteritum ja epäsäännöllinen partisiippi Partizip II.

  • Käännös
  • Eilen olin syntymäpäiväjuhlissa.
[in]transitiiviset verbit ([in]transitiiviset verbit)

Transitiiviverbejä ovat ne, jotka voivat viitata akkusatiiviobjektiin (Akkusatiiviobjekti). Niitä voidaan käyttää rakentamaan lauseen passiivin kanssa. Toisaalta intransitiiviset verbit ovat sellaisia, jotka eivät voi viitata akkusatiivissa olevaan objektiin Akkusativobjekti eivätkä voi muodostaa passiivia.

  • Käännös
  • Syön hampurilaista (Passiivi: Minä syön hampurilaista.)
  • Selitys
  • Verbi essen (syödä) on transitiivinen.
  • Käännös
  • Olen sairas. (Passiivi: ei mahdollista)
  • Selitys
  • Verbi sein (olla) on intransitiivinen.
Refleksiiviverbit (reflexive Verben)

Saksan kielessä refleksiiviverbejä ovat ne, joissa on refleksiivipronomini sich (itse), joka taivutetaan yhdessä verbin kanssa persoonaa varten.

  • Käännös
  • Olen tyytyväinen lahjaan.
Vastavuoroiset verbit (reziproke Verben)

Verbejä, jotka kuvaavat keskinäisiä toimia. Niitä voidaan käyttää refleksiivipronominin sich tai vastavuoroisen pronominin einander (keskenään) kanssa.

  • Käännös
  • Joachim ja Lara rakastavat toisiaan.
[erotettavat verbit ([nicht] trennbare Verben)

Erotettavissa olevilla verbeillä on etuliite, joka voidaan erottaa verbin kannasta ja joka yleensä siirtyy lauseen loppuun (on myös tärkeää sijoittaa erotettavan verbin etuliite oikein Partizip II-muodossaan). Erottamattomilla verbeillä on myös etuliite, mutta sitä ei voi erottaa verbin kannasta.

  • Käännös
  • Allekirjoitan vuokrasopimuksen.
  • Selitys
  • Verbillä unterschreiben on etuliite unter, mutta se on erottamaton, joten etuliite pysyy yhdessä verbin kannan kanssa.
  • Käännös
  • Juna lähtee kahdeksalta.
  • Selitys
  • Verbissä ab|fahren on etuliite ab, joka on erotettu verbin kantasanasta ja sijoitettu lauseen loppuun.
  • Käännös
  • Juna lähti kahdeksalta.
  • Selitys
  • Verbissä ab|fahren on etuliite ab, joka erotetaan verbin kantasanasta ja josta muodostetaan Partizip II (ab + ge- + verbin kanta + -en 👉 abgefahren) -muoto.